Salasanat vertautuvat tässä tekstissä sensomotorisessa valmennuksessa yleisesti käytössä oleviin keskushermostollista viestintää helpottavaan harjotteluun. Päivittäistä elämää helpottavat koodit ovat sujuvamman arjen kannalta tärkeitä. Mitä kauemmin elämme ja kiroilemme etsiessämme kiertoreittejä, opimme sitä taitavammaksi kompensoimaan puutteitamme. Emme aina edes huomaa, että näin toimiessamme olemme ennen pitkää joutuneet vain syvemmälle omaan kehoomme, suljettujen lukkojen taakse. Tai, jos vaikka huomaamme jonkin virheen toiminnassamme, emme välitä siitä, sillä se on meille tuttu ja siksi turvallinen. Otetaan esimerkiksi monelle jokapäiväinen tilanne: oman alansa taitava tekijä onnistuu vain silloin, kun asiat tapahtuvat paineettomassa ilmapiirissä. Kilpailu-, esiintymistilanne tai jokin muu ”normaalista” poikkeava tapahtuma saa hänen stressitason nousemaan yli sietokyvyn, ja hän uudestaan ja uudestaan epäonnistuu. Kutsumme tätä alisuoriutumiseksi, jota voi tapahtua monestakin syystä. Sensomotoristen refleksien osuuden selvittäminen jää ainoaksi järkeväksi tehtäväksi silloin, kun alisuoriutuminen ei johdu heikosta kuntotasosta tai harjoitelun vähyydestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä on osittain aktiiviseksi jääneiden refleksien tuottama häiriötila. Koodit ovat kyllä olemassa ja ne löytyvät yhdessä sensomotoriikan asiantuntijaan kanssa. Myönnettävä on, että ihan kaikki ei ole korjattavissa muutaman salasanan avulla. Kuitenkin, kun ympärilleen katsoo sensomotorisen näkökulman läpi, niin nopeasti ymmärtää, kuinka moneen tarpeeseen tuo mielen, tunteen, liikemaailman ja ajatuksen selkeyden palauttava sana auttaisi. Salasana, jonka avulla saisi ihmisestä ”kuorittua edes yhden ongelmia tuottavan kerroksen”, eikä ihminen olisi niin lukossa omassa kehossaan, eikä häntä ympäröivä maailma olisi enää niin vaikea. Nettimaailmassa operoivalta nykyihmiseltä löytyy pitkä muistilista täynnä erilaisiin palveluihin johtavia salasanoja. Laskin omani juuri. Sain helposti yli 50 erilaista. En mitenkään voisi muistaa kaikkia yli viittäkymmentä, joten koodeista muistuttava lista on todella tarpeen. Käytän salasanoista päivittäin vain muutamaa ja vuoden mittaan käytössä on alle puolet. Suurin osa salasanoista on siis täysin turhia, sellaisia, joita olen vuosia sitten käyttänyt joidenkin yksittäisten asioiden hoitamiseen. Ihmisen toimintaa varhaisessa lapsuudessa ohjailevia refleksejä on löydetty muutamia kymmeniä. Tärkeimpinä, vaikuttavimpina ja (aktiiviseen tilaan jääneinä) häiritsevimpinä pidetään kolmeatoista (13) eritavoin meihin vaikuttavaa primitiivirefleksiä. Yhdessä ja erikseen ne "vaippapöksyiän" jälkeen esiintyessään hankaloittavat elämäämme monella erilaisella tavalla. Jokaiseen refleksiin on olemassa oma purkukeinonsa - harjoitteensa - salasanansa. Nyky-yhteiskunta ja ihminen. Molemmat ovat siitä samanlaisia, että molemmat ovat koodien ja salasanojen täyttämiä. Elämä rullaa erittäin hyvin, kunhan oma muistijärjestelmä pitää huolen elämää kannattelevista koodeista. Salasanan katoaminen tekee elon vaikeaksi ja olon ulkopuoliseksi. Mieli alkaa tehdä lukkoja, sulkeutuu omaan kuplaan miettimään: miksi en onnistu? Harvoin sulkeutuminen auttaa. Parempi olisi kysyä apua help deskiltä. Sähköpostin kautta kysyminen ei edes maksa mitään. Usko vain. Ongelmien kuplasta reitin ulos löytäminen tuntuu paremmalta, kuin pitkän ja rentouttavan kesäloman jäljiltä konttoriin palaavan toimistotyöläisen päätteen aukaisuun pyytämä ja saama uusi salasana. Hymy palaa kasvoille kun elämän syrjään ja työn tekoon tarvittava koneisto alkaa toimia jälleen, vaikka juuri oltiin vailla ymmärrystä: miten? Voimme meitä ympäröivää toimintaa tarkastellessamme huomata, kuinka suuri osa meistä suorittaa elämäänsä kuin kone; toistaa päivittäistä arkea kuin ennalta määrätyn ohjelman mukaan. Voimiensa tunnossa moni unohtaa sen, että koneella sentään on huolto-ohjelma. On surullisen yleistä huomata ihmisen laittavan esimerkiksi auton vuosihuollon oman kehon ja mielen huoltotarpeen edelle. Siinä unohdetaan, että ihmiseen pätee auton kanssa samanlaiset muistisäännöt: kun huollattaa ajoissa, niin vähempikin riittää. Jos vaikka edellisestä oman kehon ja mielen huollosta olisikin jo aikaa, ei oman itsensä kuosiin saamiseen aina tarvita mahdottomia ponnistuksia. Joskus pieni hienosäätö riittää. Sensomotoriikan asiantuntijan ihmiselle tekemää refleksikartoitusta tai rentoutusta voi hyvin verrata tietoteknisen tuen avulla tehtyyn salasanan vaihtoon tai automekaanikon tekemään ruiskutusjärjestelmän optimointiin. On mahtava tunne päästä valmentajan ominaisuudessa kerta toisensa jälkeen todistamaan pientä ihmettä: vaikka "huoltoon" olisi linkutettu bitti poikittain”, niin selkeämmän yhteyden syntyminen kehon ja komentokeskuksen välille on auttanut selviytymään tästä päivästä, viikosta ja kuukaudesta.
Kokemus motivaation valojen syttymisestä ja toiminnan hyrähtämisestä jälleen täyteen vauhtiin on aina henkilökohtainen ja siksi koettava itse. Comments are closed.
|