tarvitsenko minä sensomotorista valmennusta?
Jokaisen sensomotoriikasta kuulleen mieleen tulee tämä kysymys.
Hyvin usein vastakkain asettuvat ylpeys ja tiedonjano.
Itselleni oli käydä niin, että ylpeys oli tukahduttaa tiedonjanon.
Olin ylpeä siitä miten hienosti olin 40 vuotta ilman tätä tietoa pärjännyt.
Tiedonjano kuitenkin voitti ja uusi ja ihmeellinen matka sai alkaa.
Hyvin usein vastakkain asettuvat ylpeys ja tiedonjano.
Itselleni oli käydä niin, että ylpeys oli tukahduttaa tiedonjanon.
Olin ylpeä siitä miten hienosti olin 40 vuotta ilman tätä tietoa pärjännyt.
Tiedonjano kuitenkin voitti ja uusi ja ihmeellinen matka sai alkaa.
Kun kuulin omista reflekseistä ensimmäistä kertaa,
halusin ylpeyden puuskassani kyseenalaistaa kaiken.
Puolustauduin alkuun ajattelemalla, ettei liikunnallisesti lahjakas,
maratonille harjoitteleva, tanssiurheilun polut alkeista
parhaaseen A-ryhmään kolunnut ikiliikkuja
voi tarvita sensomotorista valmennusta.
Niin väärässä vuonna 2012 olin.
halusin ylpeyden puuskassani kyseenalaistaa kaiken.
Puolustauduin alkuun ajattelemalla, ettei liikunnallisesti lahjakas,
maratonille harjoitteleva, tanssiurheilun polut alkeista
parhaaseen A-ryhmään kolunnut ikiliikkuja
voi tarvita sensomotorista valmennusta.
Niin väärässä vuonna 2012 olin.
Ylpeyden selättämisen jälkeen eteen nousi uusi haaste.
Muut asiat tuntuivat elämässä tärkeämmiltä.
Harjoittelulle ei mielestäni ollut riittävästi aikaa.
Motivoitumista haittasi ymmärryksen puute
yhdistettynä vaikeuteen hahmottaa mistä
sensomotorisessa valmennuksessa
on ylipäätään kyse.
Tanssijana minua ihmetytti suuresti se, että suurimmasta ylpeyden aiheestani, kellon tarkasta oman kehon tuntemuksesta ei tuntunut olevan apua. Koulutuksen edetessä ymmärsin syyn miksi.
Kun liikunnan ja urheilun parissa operoidaan etupäässä fyysisten tai psyykkisten tekijöiden, teknisen osaamisen tai lajitaitojen tasolla, niin
sensomotorisessa valmennuksessa mennään paria astetta syvemmälle.
Muut asiat tuntuivat elämässä tärkeämmiltä.
Harjoittelulle ei mielestäni ollut riittävästi aikaa.
Motivoitumista haittasi ymmärryksen puute
yhdistettynä vaikeuteen hahmottaa mistä
sensomotorisessa valmennuksessa
on ylipäätään kyse.
Tanssijana minua ihmetytti suuresti se, että suurimmasta ylpeyden aiheestani, kellon tarkasta oman kehon tuntemuksesta ei tuntunut olevan apua. Koulutuksen edetessä ymmärsin syyn miksi.
Kun liikunnan ja urheilun parissa operoidaan etupäässä fyysisten tai psyykkisten tekijöiden, teknisen osaamisen tai lajitaitojen tasolla, niin
sensomotorisessa valmennuksessa mennään paria astetta syvemmälle.
Muutaman helpon testin avulla tuli selväksi, että aistitiedon käsittelyyn
varattu kapasiteetti oli keskushermostossa alimitoittunut.
Kyse siis pohjimmiltaan olikin kyvystä tai kyvyttömyydestä
käsitellä aistitietoa. Toisin sanoen:
maailmankuvaani mahtuivat käytännössä vain ne ärsykkeet, jotka
pääsivät läpi sensomotoristen refleksien
aiheuttamasta "hermostollisesta liikenneruuhkasta".
Toimintaympäristömme on täynnä aistittavia ärsykkeitä.
Aivot vastaanottavat asititetoa jopa 3000 000 000kbit/s.
Tästä tietomäärästä tajunnan tietoisen tason saavuttaa vain 50kbit/s. Sensomotoriset refleksit supistavat tuota määrää vielä pienemmäksi.
Väittäisin, että minäkuvastamme suuri osa rakentuu automaatioon:
keskushermoston tärkeänä pitämän tiedon varassa tarkasti
valikoitujen toimien toistamiseen.
Tässä muutama esimerkki: tartumme automaattisesti
itselle tärkeään esineeseen "luotettavammalla" kädellä,
hypätessä ponnistamme "luottopuolen" tukijalalla ja asetumme
esimerkiksi kahvilan saliin niin, että näemme ympäristön, mielenkiintoisen kohteen tai ulko-oven toiminnallisesti johtavalla silmällämme.
varattu kapasiteetti oli keskushermostossa alimitoittunut.
Kyse siis pohjimmiltaan olikin kyvystä tai kyvyttömyydestä
käsitellä aistitietoa. Toisin sanoen:
maailmankuvaani mahtuivat käytännössä vain ne ärsykkeet, jotka
pääsivät läpi sensomotoristen refleksien
aiheuttamasta "hermostollisesta liikenneruuhkasta".
Toimintaympäristömme on täynnä aistittavia ärsykkeitä.
Aivot vastaanottavat asititetoa jopa 3000 000 000kbit/s.
Tästä tietomäärästä tajunnan tietoisen tason saavuttaa vain 50kbit/s. Sensomotoriset refleksit supistavat tuota määrää vielä pienemmäksi.
Väittäisin, että minäkuvastamme suuri osa rakentuu automaatioon:
keskushermoston tärkeänä pitämän tiedon varassa tarkasti
valikoitujen toimien toistamiseen.
Tässä muutama esimerkki: tartumme automaattisesti
itselle tärkeään esineeseen "luotettavammalla" kädellä,
hypätessä ponnistamme "luottopuolen" tukijalalla ja asetumme
esimerkiksi kahvilan saliin niin, että näemme ympäristön, mielenkiintoisen kohteen tai ulko-oven toiminnallisesti johtavalla silmällämme.
Otan sensomotoristen refleksien vaikutuksen selvittämiseen avuksi mielikuvan vanhasta polkupyörästä.
Tämä vanhasta polkupyörästä otettu kuva on otettu museossa Ruovedellä.
Tämän tekstin alle upotetussa kuvassa viilettää nykyaikainen maastopyörä. Verrattuna museon seinällä riippuvaan pyörään se on kuin kaukainen isoisä. Ero on valtava. Yhtäläisyyksiä kuitenkin löytyy sen verran paljon, että jokainen tunnistaa molemmat polkupyöriksi.
Tämä kahden polkupyörän vertailu kuvastaa osuvasti tuntemuksiani
nykyisen ja vuoden 2012 olotilan välillä.
Vuonna 2012 kehoni oli kuin ruosteessa ja täynnä ajan patinaa
Nyt tunnistan sen sensomotorisiksi reflekseiksi.
Ennen refleksien tiedostamista en omin voimin osannut tehdä asialle mitään.
En edes tiennyt, että asioille voisi tehdä jotain.
Tieto sensomotorisesta valmennuksesta oli itselleni käänteen tekevä.
Sitä oli toki sulateltava tovi, mutta sulattelun jälkeen alkoi nyt jo vuosia kestänyt harjoittelu. Sen avulla olen päässyt siihen pisteeseen,
että ymmärrän selkeän eron edellisen ja nykyisen olotilan välillä.
Tunnistan entisen (refleksien "patinoittaman) minän tuosta kuvan
museon seinälle nostetusta vanhasta polkupyörästä.
Tuntuu, kuin sen sisältä olisi kuoriutunut taustakuvan auringossa kiiltävä
ja polulla viilettävä nykyaikainen maastopyörä.
Tämän tekstin alle upotetussa kuvassa viilettää nykyaikainen maastopyörä. Verrattuna museon seinällä riippuvaan pyörään se on kuin kaukainen isoisä. Ero on valtava. Yhtäläisyyksiä kuitenkin löytyy sen verran paljon, että jokainen tunnistaa molemmat polkupyöriksi.
Tämä kahden polkupyörän vertailu kuvastaa osuvasti tuntemuksiani
nykyisen ja vuoden 2012 olotilan välillä.
Vuonna 2012 kehoni oli kuin ruosteessa ja täynnä ajan patinaa
Nyt tunnistan sen sensomotorisiksi reflekseiksi.
Ennen refleksien tiedostamista en omin voimin osannut tehdä asialle mitään.
En edes tiennyt, että asioille voisi tehdä jotain.
Tieto sensomotorisesta valmennuksesta oli itselleni käänteen tekevä.
Sitä oli toki sulateltava tovi, mutta sulattelun jälkeen alkoi nyt jo vuosia kestänyt harjoittelu. Sen avulla olen päässyt siihen pisteeseen,
että ymmärrän selkeän eron edellisen ja nykyisen olotilan välillä.
Tunnistan entisen (refleksien "patinoittaman) minän tuosta kuvan
museon seinälle nostetusta vanhasta polkupyörästä.
Tuntuu, kuin sen sisältä olisi kuoriutunut taustakuvan auringossa kiiltävä
ja polulla viilettävä nykyaikainen maastopyörä.
Kuinka suuria uhrauksia muutos vaatii?
Kahdella sanalla sanoen: yllättävän pieniä. Vaikeinta tässä onkin säilyttää usko siihen, miten pienillä päivittäisillä teoilla muutosta voi alkaa tapahtua.
Omasta mielestäni 15min päivittäinen uhraus
paremman elämänlaadun eteen ei tuntunut ylipääsemättömältä?
Kahdella sanalla sanoen: yllättävän pieniä. Vaikeinta tässä onkin säilyttää usko siihen, miten pienillä päivittäisillä teoilla muutosta voi alkaa tapahtua.
Omasta mielestäni 15min päivittäinen uhraus
paremman elämänlaadun eteen ei tuntunut ylipääsemättömältä?
Tutustumalla näihin sivuihin saat ensikäden
tietoa sensomotorisista reflekseistä ja valmennuksesta.
Asian ytimeen päästään kuitenkin vasta luennolla tai työpajassa
omakohtaisen kokemisen kautta.
Käy lukemassa myös TARINOITA, niin näet miten jo sensomotorista valmennusta saaneet ja rytmisen liikeharjoittelun mukaista rentoutusta kokeilleet ovat menetelmän kokeneet ja apua ongelmiinsa saaneet.
tietoa sensomotorisista reflekseistä ja valmennuksesta.
Asian ytimeen päästään kuitenkin vasta luennolla tai työpajassa
omakohtaisen kokemisen kautta.
Käy lukemassa myös TARINOITA, niin näet miten jo sensomotorista valmennusta saaneet ja rytmisen liikeharjoittelun mukaista rentoutusta kokeilleet ovat menetelmän kokeneet ja apua ongelmiinsa saaneet.
Täältä voit ladata uusimman (pdf) esitteen:
LUENNOT JA TYÖPAJAT 2020
LUENNOT JA TYÖPAJAT 2020