Lisäksi terapeutti kehotti meitä vanhempia tutustumaan paremmin Harald Blombergin Parantavat liikkeet kirjaan, jos meitä kiinnostaisi nämä sensomotoriset harjoitteet. Hankimme kirjan omaksi ja opettelimme siitä perusliikkeitä. Koska emme oikein päässeet selville kaikista Annan haasteista tai niitä oli paljon, etsimme Googlesta sensomotorista valmentajaa Pirkanmaalla. Jarnon yhteystiedot löytyivät onneksemme Googlen avulla. Aloitimme Jarnon kanssa yhteistyön helmikuussa 2021. Jo ensimmäisillä käyntikerroilla tuli selväksi, että liikkeet rentouttavat Annaa ja hän on treenin jälkeen todella iloinen. Annan kehon hahmotus parani hyvin ja esim. hiihtohyppyjen teko kehittyi todella paljon. Anna on innokas opettelemaan uusia taitoja. Isoin haaste on ylläpitää sitä innostusta, kun joku liike tai taito on opittu. Meillä treeneissä oli käytössä Jarnon tulostama ruksiseinä, jonne laitettiin rukseja joka treenikerran jälkeen. Haastavaa oli huolehtia siitä, että Anna tekisi näitä liikkeitä itse. Se osoittautui mahdottomuudeksi ja treenit sujuivat, kun niistä tuli yhteisiä hetkiä. Onneksi liikkeet ovat simppeleitä, niin treenit oli helppo sijoittaa iltoihin. Erityisesti rentoutuksista Anna nautti kovasti. Jarno ehdotti meille kompressiohihojen käyttöä koulussa ja arjessa. Saimmekin hyvät ”taikahihoiksi” kutsutut kompressiohihat käyttöömme, joita Anna käyttää pitkähihaisten vaatteidensa alla. Koska Annalla vaikuttaa olevan aistiherkkyyttä, nämä hihat lisäsivät hyvin käsiin tunnekokemusta ja hihojen kanssa esim. kirjoittaminen sujui paremmin. Erityisesti Anna piti taikahihojen tuomasta tunteesta. Olemmekin pohtineet kompressiovaatteiden käyttöä harrastuksissa tai tarkkuutta vaativissa hetkissä lisäämään kehotuntemusta. Mielestämme tämän valmennuksen myötä Annasta tuli selkeämpi ja hänen ajatuksensa on ”kirkkaampaa”. Ennen Anna uppotui helpommin omiin ajatuksiin ja hänen ulosantinsa takelteli, mutta nyt Annan ajatuksen juoksu on nopeampaa ja hänen ei tarvitse toistaa asioita useaan kertaan vaan kommunikaatio on enemmän vuorovaikutuksellista. Lisäksi Annan kehollinen hahmotus on harjoittelun myötä parantunut huomattavasti. Isoimmat haasteet meillä liittyy edelleen treenaamisen motivointiin. Enää ei tarrat tai ruksit auta, joten motivointi vaatii uutta ideointia. Olenkin miettinyt kuinka mahtavaa olisi, jos näitä liikkeitä tehtäisi vaikka harrastustoiminnassa tai liikuntatunneilla. Kun vanhemmalle jää toimintaterapeutin rooli, on auttamatta myönnettävä, että aika on kortilla ja treeniin voi tulla pidempiä taukoja. Onneksi liikkeisiin voi aina palata ja on kiva huomata, kuinka lapsi todellakin nauttii yhdessä tekemisestä.
0 Comments
|
|